Yksin ei ole hyvä
Yksinäisiä ja yksinäisyydestä kärsiviä on Suomessa paljon. Vanheneva Suomi on täynnä yksinäisiä vanhuksia asunnoissaan. Auttava puhelin täyttyi kesällä lasten ja nuorten puheluista, kun he etsivät aikuista, jolle puhua. Vapaaehtoistyössä yksinäiset tulivat ensimmäisenä sankoin joukoin vastaan. Ja yksin voi olla myös joukossa, muiden kanssa.
Yksinäisyys käy mielen päälle, se on ihmisen luonto. Yksinäisyys kietoutuu usein yhteen masennuksen, sairauksien, päihteiden ja muiden ongelmien kanssa. Yhteisö, suku tai naapuri eivät tule enää avuksi tai juttelemaan. Ihmiset ovat kiireisiä ja tuijottavat laitteitaan, kohtaamiseen ja pysähtymiseen ei tahdo löytyä aikaa. Mutta löytyy, jos haluan.
Terapia voisi olla yksi keino auttaa yksinäisiä löytämään uusia kanavia yksinäisyydestä ja ongelmista ulos, ja ainakin siellä yksinäisellä olisi juttukaveri. Jos yksinäisellä vain on varaa siihen. Autamme helpommin niitä, joilla jo on.
Tekeillä olevassa tutkimuksessani sivutaan yksin asuvia ja yksinäisiä, jotka ovat yksi julkisten palveluiden keskeinen käyttäjäryhmä, mutta myös ryhmä, jota ei nähdä ja joka voitaisiin ottaa huomioon entistä paremmin julkisten palvelujen ja palvelupolkujen suunnittelussa. Vaikutusta voi vain arvailla.
Auta sinäkin!
Olemme saaneet uuden ongelman aikana, jolloin on helpompaa kuin koskaan olla yhteydessä toisiimme. Minäkin voin olla jonakin päivänä yksinäinen. Tai sinä. Jutteleeko kukaan, onko ketään? Muista tänään jotakuta yksinäistä ja anna osasi yksinäisyyden lievittämiseen. Tai mene mukaan ystävätoimintaan ja kummiksi, mahdollisuuksia on nyt paljon. Ja jos vaikka tervehdit tai juttelet, kun kohdataan. Ystävällisyys ja kohtaaminen eivät maksa mitään, mutta ne voivat olla paljon arvoiset.